Mikromuovit eivät ole haaste pelkästään vesistöissä, vaan myös maaperässä ja pelloilla. Muoveja on päätynyt vuosikymmeniä pelloille niin mikrokokoluokassa, kuin myös isompina palasina. Suurimmat muovin lähteet maatalousmaahan ovat olleet muovikatteet, kiertolannoitteet ja kasteluvesi 1. Mikromuovipitoisuudet pelloilla vaihtelevat alueellisesti paljon, mutta esimerkiksi jätelietteen käyttäminen kasteluun on nostanut pitoisuuksia Euroopassakin yli 500 000 muovikappaleeseen kilogrammassa maata2. Jos lietteen aiheuttamaa mikromuovikontaminaatiota ei oteta huomioon, ovat pitoisuudet maltillisempia. Näissä tapauksissa pitoisuudet rajoittuvat noin 2000 mikromuoviin/kg, joka vastaa massana muutamaa milligrammaa. Kasteluun, muovikatteisiin ja lannoitteisiin liittyvät yksityiskohdat vaikuttavat siis ratkaisevasti muovin maaperään päätymiseen. Toisaalta myös käytetyillä tutkimusmenetelmillä on suuri vaikutus saatuun tulokseen. Osaltaan muovin ja muun luontoon kuulumattoman jätteen päätymistä pelloille on pyritty säätelemään EU:n lannoiteasetuksella 2019/10093.
Asetuksessa lannoitemateriaaleista säädetään, että kompostilannoitteiden kuivapainosta enintään 0,5 prosenttia (5 g/kg) saa olla muovia, metallia tai lasia. Yksittäisen epäpuhtaustyypin määrä taas ei saa ylittää 0,3 prosenttia. Heinäkuusta 2026 lähtien raja-arvot kiristyvät muovien osalta 0,25 prosenttiin. Näissä rajoituksissa huomioidaan kuitenkin vain 2 mm suuremmat hiukkaset, joten pienimmät mikromuovit jäävät asetuksen ulkopuolelle. Tämä on huomionarvoista, sillä maaperästä ja viljelysmailta löytyneet mikromuovit ovat kooltaan yleensä alle millimetrin kokoisia, jääden selvästi 2 mm:n rajan alle2. Tämän takia mikromuovien pitoisuuksia ja muita ominaisuuksia tulisi tutkia tarkemmin pelloilla ja muilla kasvualustoilla.
Muoveja päätyy kiertolannoitteiden lisäksi viljelymaille hitaasti liukenevissa lannoitteissa (eng. controlled release fertilizers), joiden tarkoitus on vapauttaa ravintoaineet maaperään hallitusti pidemmän ajan sisällä 4. Näiden lannoitteiden avulla kasveilla on enemmän aikaa sitoa ravinteita, jolloin ravinnehuuhtoumaa pelloilta voidaan ehkäistä. Ravintoaineet on koteloitu polymeerikuoreen, jonka tehtävänä on mahdollistaa hallittu ravinteiden vapautuminen ympäristöön. Kyseiset materiaalit ovat muodostuneet ongelmallisiksi niissä käytettyjen perinteisten polymeerien, eli muovien, vuoksi. Lannoiteasetuksessa puututaan myös näihin lannoitteisiin niin ikään heinäkuusta 2026 lähtien, jolloin käytettyjen polymeerien on täytettävä tietyt biohajoavuuden kriteerit.
Lannoiteasetukset eivät ota suoraan kantaa kasteluveden sisältämiin epäpuhtauksiin, vaan niistä säädetään erikseen EU:n asetuksessa 2020/741 veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista5. Vuonna 2023 voimaantullut asetus kattaa kuitenkin vain E. Colin, biologisen hapenkulutuksen, kiintoaineen ja sameuden seurannan. Mikromuovit eivät kuulu suoraan sääntelyn piiriin, eikä niille ole täten asetettu raja-arvoja.
EU-lainsäädännön ulkopuolelle jäävät myös jätevesilietteen lannoitekäyttö, jota ohjaavat Euroopassa kansalliset lait ja säädökset. Tämän takia tutkimustuloksissa voi olla muovien osalta suuria eroja riippuen siitä, millaisia epäpuhtauksia kansallinen sääntely kattaa. Suomessa maatalouskäyttöön tulevan jätevesilietteen kohdalla seurattavat aineet ovat: kuiva-aine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja useat metallit kuten elohopea ja lyijy6. Toisin sanoen, laissa ei määrätä jätevesilietteen osalta muovien tai mikromuovien raja-arvoja.
Vaikka muovien päätyminen pelloille tulee vähenemään sääntelyn lisääntyessä, mikromuovit eivät häviä maaperässä vielä lähitulevaisuudessa. Muovien määrä maassa ei välttämättä ole massaltaan kovin suuri, mutta niiden hajotessa alati pienemmiksi hiukkasiksi, mikromuovien lukumäärä kasvaa myös eksponentiaalisesti. Mikromuoviongelman laajuudesta ei ole kattavaa tietoa varsinkaan Suomen maataloudessa, joten lisätutkimukselle on tarvetta. Lisäksi näytteenottoon ja näytevalmistukseen liittyvät protokollat eivät ole standardisoituja. Muun muassa näihin haasteisiin paneudumme BIOPRO365-hankkeessa.
Tuomo Soininen
Tutkijatohtori
Teknillisen fysiikan laitos, UEF
Kirjoittaja työskentelee SIB Labs-työryhmässä ja hänellä on usean vuoden kokemus mikromuovien ympäristöanalytiikasta